Rahaston on pakko hajauttaa

Yksittäinen osake ei saa ylittää kymmentä prosenttia tavanomaisen sijoitusrahaston salkusta.

Facebook Twitter LinkedIn

Sijoitusrahaston yhtenä etuna verrattuna yksittäiseen osakkeeseen on, että varat on hajautettu laajalle. Niin rahasto ei kärsi valtavia tappioita jos yksittäisen osakkeen romahtaa silloin kun muiden osakkeiden hinnat pysyvät entisellä tasollaan.

Laajan hajautuksen varmistamiseksi sijoitusrahastoille on määritetty enimmäisrajat yksittäisille omistuksille. Mikään osake ei saa viedä enemmän kuin kymmenen prosenttia rahaston pääomasta. Jo tämä vaatimus erottaa rahastot tyypillisistä suomalaisten osakesalkuista. Yksityishenkilöillä kun on harvoin yli kymmentä osaketta – ja niin tavallisessa suomalaissalkussa on suurimmalla osakkeella selvästi kymmentä prosenttia korkeampi paino.

Lisäksi lainsäädäntö edellyttää, että rahastolla saa olla korkeintaan 40 prosenttia varoista sellaisissa arvopapereissa, joissa on kiinni yli viisi prosenttia rahaston varoista. Rajalla ollaan jos rahastolla on viisi kahdeksan prosenttia vievää sijoitusta ja loput sijoitukset alle viiden prosentin painoilla. (Voit tarkastella yksittäisten osakkeiden painoja kunkin rahaston Morningstar-sivuilta kohdalta Sisältö.)

Edellä kerrotut rajoitukset pätevät tavanomaisiin eli ns. UCITS-rahastoihin. Suomessa on myynnissä myös erikoissijoitusrahastoja (finanssislangilla non-UCITS), joissa on väljemmät rajoitukset ja mahdollisuus laittaa kymmentä prosenttia suurempi paino parhaimpana pidettyyn osakkeeseen.

Miksi hajauttaa?
Hajautus merkitsee sitä, että yksittäisen arvopaperin hintamuutokset vaikuttavat rahastoon vaimennetusti. Teoriakielellä hajautus vähentää salkun ei-systemaattista riskiä, jolloin salkun arvo heiluu pääosin systemaattisen eli markkinariskin vaikutuksesta.

Laajan hajautuksen kääntöpuolena on, että yksittäistä osaketta koskevalla tiedolla tai analyysillä on rajallinen merkitys salkun kokonaistuottoon.

Hyötyjä on kuitenkin haittoja enemmän. Oletetaan, että salkussa on viisi osaketta, joiden kaikkien tuotto-odotus on pitkällä tähtäimellä kahdeksan prosenttia. Viiden eri osakkeen kurssit liikkuvat hyvin luultavasti ristikkäin – kun yksi nousee, toinen ehkä laskee tai pysyy paikallaan. Tämä tasaa salkun liikkeitä, mutta silti pitkällä tähtäimellä voi toivoa saavansa samaiset kahdeksan prosenttia tuottoa. Tuotto siis pysyy ennallaan hajautuksesta huolimatta, mutta salkun tuoton keskihajonta eli riski on vähäisempi kuin yhden osakkeen salkussa.

Kuinka monta osaketta riittää?
Ei ole yhtä oikeaa vastausta sille, monenko eri yhtiön osaketta tarvitaan hyvään hajautukseen. Morningstarin analyytikkojen tuore tutkimus muistuttaa siitä, että osakkeiden keskinäiset korrelaatiot ovat kasvaneet. Osakkeiden kurssiliikkeet muistuttavat siis entistä enemmän toisiaan. Se merkitsee, että hajautushyötyjen saamiseksi tulee sijoittaa aiempaa useampaan osakkeeseen, kun kukin yksittäinen osake parantaa hajautusta aiempaa vähemmän. Tämä artikkeli kertoo ilmiöstä laajemmin.

Hajautus rahastojen rahastossa
Osa sijoitusrahastoista sijoittaa toisiin rahastoihin. Koska kohderahastot ovat jo valmiiksi hajautettuja salkkuja, rajat ovat väljemmät: rahasto voi sijoittaa 20 prosenttia varoistaan yksittäiseen muuhun rahastoon. Kuitenkaan rahasto ei saa omistaa yli 25 prosenttia kohderahaston osuuksista. Tämä oli päässyt unohtumaan esimerkiksi FIM-rahastoyhtiössä, jota Finanssivalvonta rankaisi liian suurista omistusosuuksista talon omissa rahastoissa.

Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Matias Möttölä, CFA

Matias Möttölä, CFA  Matias Möttölä, CFA, on Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja ja rahastoanalyytikko

© Copyright 2022 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings