Yhdysvaltain keskuspankki piti viitekoron ennallaan toukokuun kokouksessaan, pysyen linjassaan presidentti Donald Trumpin painostuksesta huolimatta. Trump on toistuvasti vaatinut korkojen laskua, mutta keskuspankki on torjunut poliittisen vaikuttamisen yritykset ja pitänyt kiinni itsenäisyydestään. Keskuspankin riippumattomuuteen kohdistunut painostus ei ole jäänyt huomaamatta, ja se on herättänyt keskustelua siitä, voisiko vastaava tilanne toistua Euroopassa.
Trumpin palattua Valkoiseen taloon tammikuussa hän on kritisoinut Fedin puheenjohtajaa Jerome Powellia siitä, ettei tämä ole laskenut korkoja riittävän nopeasti talouskasvun hidastuessa ja maailmankaupan jännitteiden kiristyessä. Vaikka Trump on ilmoittanut, ettei aio erottaa Powellia, pelkkä spekulaatio poliittisesta puuttumisesta keskuspankin toimintaan on horjuttanut rahoitusmarkkinoita ja nostanut uudelleen esiin kysymyksen keskuspankkien todellisesta riippumattomuudesta. Voisiko samanlainen kehitys olla mahdollinen myös Euroopassa?
Miten EKP on suojattu poliittiselta painostukselta?
Atlantin tällä puolen keskuspankkiirit seuraavat Yhdysvaltojen kehitystä tarkasti. Ranskan keskuspankin pääjohtaja François Villeroy de Galhau kiitti Fedin Jerome Powellia rohkeudesta toimia itsenäisesti presidentti Trumpin painostuksesta huolimatta. "Keskuspankkiirin on kerrottava totuus riippumattomasti – ja niin hän teki. Kunnioitan hänen ammattitaitoaan ja rohkeuttaan", Villeroy totesi haastattelussa ranskalaiselle Boursoramalle.
Euroopassa samanlaisen tilanteen toistuminen on kuitenkin huomattavasti epätodennäköisempää. Toisin kuin Yhdysvalloissa, yksittäisellä poliitikolla ei ole valtaa vaikuttaa Euroopan keskuspankkiin samalla tavalla kuin Fedin toimintaan.
"Tärkein syy siihen, ettei EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde voi joutua samanlaisen poliittisen paineen kohteeksi kuin Powell, liittyy valintajärjestelmään", sanoo Morningstarin Euroopan markkinoiden päästrategi Michael Field. "Fedissä jäsenet nimittää presidentti senaatin suostumuksella. EKP:ssä valinnat tekee Eurooppa-neuvosto, jossa valta jakautuu laajasti jäsenvaltioiden kesken."
Tällä hetkellä euroalueeseen kuuluu 20 maata, mikä tekee yksimielisestä poliittisesta vaikuttamisesta haastavaa. Lisäksi EKP:n pääjohtajan toimikausi on kahdeksan vuotta eikä sitä voida uusia – toisin kuin Fedin puheenjohtajan nelivuotinen kausi, jota voidaan jatkaa. EKP:n jäsenten erottaminen on myös juridisesti vaativampaa: erottamisen perusteena voi olla vain "kyvyttömyys tai vakava virhe", toisin kuin Yhdysvalloissa, missä erottamiseen riittää epämääräisempi "syy".
Silti yksikään Fedin tai EKP:n hallituksen jäsen ei ole koskaan erotettu. Tämä ei kuitenkaan estä spekulaatiota – etenkin Yhdysvalloissa. Trump on todennut, että Powellin "erottaminen ei voisi tapahtua tarpeeksi nopeasti", mikä on lisännyt huolta keskuspankin riippumattomuuden rapautumisesta.
Trumpin 2. huhtikuuta julkistamat tullit ja samanaikainen uutisointi hänen mahdollisista yrityksistään syrjäyttää Powell johtivat jyrkkään reaktioon globaaleilla markkinoilla. "Sijoittajat vetäytyivät dollarivaroista paitsi tulli-ilmoitusten, myös uutisten takia, joiden mukaan Trumpin hallinto etsi keinoja syrjäyttää Powell ennen hänen kautensa päättymistä helmikuussa 2026", totesi Bank J. Safra Sarasinin pääekonomisti Karsten Junius 2. toukokuuta julkaistussa raportissa. "Se toimii muistutuksena siitä, että keskuspankin riippumattomuus on olennainen luottamuksen pilari, jota ei tule vaarantaa kevyin perustein."
Chelsea Financial Servicesin toimitusjohtaja Darius McDermottin mukaan joukkolainamarkkinat toimivat viime kädessä keskuspankkien riippumattomuuden vartijoina.
"Onneksi Trump – tai ainakin hänen lähipiirinsä – ymmärtää, ettei joukkolainamarkkinoiden kanssa voi leikkiä", McDermott arvioi. Hänen mukaansa Trumpin päätös 90 päivän tullitauosta olikin vastaus markkinoiden kasvavaan epävakauteen.
Institutionaalisista eroista huolimatta EKP ja Fed tekevät tiivistä yhteistyötä, erityisesti kriisiaikoina. Ne koordinoivat likviditeettitoimia, jakavat tietoa ja ovat hallinnoineet yhdessä dollarien swap-järjestelyjä globaalin rahoitusvakauden turvaamiseksi – kuten nähtiin niin vuoden 2020 pandemiakriisissä kuin aiemmassa finanssikriisissäkin.
Kuinka EKP:n päätöksentekijät valitaan?
EKP:n puheenjohtaja nimitetään Eurooppa-neuvoston toimesta sen jälkeen, kun Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa on kuultu. Vaikka nimitysprosessi on poliittinen, se on vahvasti hajautettu ja edellyttää EU-jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää.
Nykyinen EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde toimi ennen nimitystään Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimitusjohtajana vuosina 2011–2019. Häntä edeltänyt Mario Draghi puolestaan siirtyi EKP:n jälkeen Italian pääministeriksi.
Muut EKP:n johtokunnan jäsenet – yhteensä kuusi – nimitetään samalla tavalla. He muodostavat yhdessä euroalueen 20 kansallisen keskuspankin pääjohtajien kanssa EKP:n päätöksentekoelimen, neuvoston.
Tämä laaja ja maantieteellisesti monipuolinen kokoonpano tuo mukanaan omat haasteensa. Pohjois-Euroopan maat, joita usein edustavat niin sanotut rahapolitiikan "haukat", ajavat tyypillisesti tiukempaa linjaa. Eteläisemmän Euroopan "kyyhkyt" puolestaan suhtautuvat myönteisemmin elvyttävään rahapolitiikkaan.
Monimuotoisuus voi toisinaan vaikeuttaa konsensuksen syntymistä, mutta se toimii myös suojana: yksittäiset hallitukset eivät voi helposti ohjata EKP:n päätöksiä kansallisten etujensa mukaisiksi. Tämä institutionaalinen tasapaino on keskeinen tekijä keskuspankin riippumattomuuden turvaamisessa.
EKP:n muut haasteet
Vaikka Euroopan keskuspankki nauttii vahvaa institutionaalista riippumattomuutta, se toimii huomattavasti monimutkaisemmassa ympäristössä kuin Fed. Euroalue on rahaliitto ilman täysimääräistä poliittista, finanssipoliittista ja pääomamarkkinaunionia, mikä vaikeuttaa rahapolitiikan toimeenpanoa – erityisesti kriisiaikoina.
On hyvä muistaa, että yksi koko Euroopan integraation kulmakivistä on ollut ajatus "yhä tiiviimmästä unionista", kuten Rooman sopimuksessa jo vuonna 1957 linjattiin.
Tästä huolimatta keskeiset integraation osa-alueet ovat edelleen keskeneräisiä:
Pankkiunioni on vajaa
Vaikka EKP valvoo euroalueen pankkeja suoraan yhteisen valvontamekanismin (SSM) kautta, pankkiunionilta puuttuu olennainen osa – yhteinen talletussuoja. Ilman tätä pankkikriisien hallinta pysyy kansallisen tason vastuuna.
Ei yhteisiä euro-obligaatioita
NextGenerationEU-elpymisrahasto toi hetkellisesti yhteisvastuullisen velan EU-tasolle, mutta pysyvää yhteistä finanssipoliittista kapasiteettia ei ole. Jäsenmaat laskevat liikkeelle omia joukkovelkakirjojaan, mikä johtaa eroihin korkotasossa ja rajoittaa EKP:n kykyä toimia tehokkaasti koko alueen vakauden turvaajana.
Pääomamarkkinaunionia ei ole
EU:lla ei ole vielä täysin integroitua pääomamarkkinaa. Kansalliset erot verolainsäädännössä, sääntelyssä ja maksukyvyttömyysmenettelyissä estävät edelleen yksityisten investointien vapaata liikkuvuutta rajojen yli.
Miksi keskuspankin riippumattomuus on tärkeää sijoittajille
Keskuspankin riippumattomuus on yksi markkinoiden luottamuksen ja rahoitusvakauden kulmakivistä. Kun rahapolitiikka on suojassa poliittiselta ohjaukselta, sijoittajat voivat luottaa siihen, että inflaatiotavoitteet ja hintavakaus pysyvät etusijalla lyhyen aikavälin poliittisista paineista huolimatta.
Maailman vanhin keskuspankki, Bank of England, perustettiin jo vuonna 1694, mutta se sai nykyisenlaisen riippumattomuutensa vasta vuonna 1997. Tämä autonomia on pysynyt vahvana, vaikka se on ajoittain ollut poliittisen kritiikin kohteena. Nykyinen Britannian valtiovarainministeri Rachel Reeves – itse entinen keskuspankin ekonomisti – korosti heti ensimmäisessä budjettipuheessaan 30. lokakuuta 2024 keskuspankin itsenäisyyttä ja hallituksen ja pankin välisiä hyviä suhteita:
"Entisenä Englannin keskuspankin ekonomistina tiedän, mitä taloudellisten instituutioiden kunnioittaminen tarkoittaa. Haluan kiittää keskuspankin pääjohtajaa Andrew Baileytä ja riippumatonta rahapoliittista komiteaa."
Riippumattomuuden merkitys korostuu erityisesti sijoittajien näkökulmasta. Kuten Morningstarin analyytikko Sarah Hansen huomauttaa, jos keskuspankin uskottavuus horjuu, seurauksena voi olla inflaation kiihtyminen ja pitkien korkojen nousu. Tämä puolestaan nostaa sekä yritysten lainakustannuksia että kuluttajien rahoituskuluja. Pitkällä aikavälillä politisoitunut keskuspankki voi heikentää ulkomaisten sijoittajien luottamusta ja Yhdysvaltojen houkuttelevuutta pääomamarkkinoilla – mikä on merkittävä riski, sillä Yhdysvaltain hallitus on riippuvainen sijoittajista valtionvelan rahoittamisessa.
Kuten Morningstarin Michael Field toteaa, institutionaalinen riippumattomuus on luotettavuuden perusta. EKP:n rakenne, jossa nimitysvaltuudet on jaettu ja irtisanomista koskevat tiukat säännöt, suojaa poliittiselta vaikutukselta.
Kirjoittaja(t) ei omista tässä artikkelissa mainittujen arvopapereiden osakkeita. Lue lisää Morningstarin toimituskäytännöstä
