Käyttäjien rekisteröitymisessä esiintyy tällä hetkellä tilapäisiä ongelmia. Arvostamme kärsivällisyyttänne sillä välin kun tutkimme asiaa.

Pelkät numerot eivät enää riitä

Sijoittajan on aina vain viisaampaa huomioida politiikka päättäessään, mihin rahojaan laittaa.

Facebook Twitter LinkedIn

Harva meistä ajattelee politiikkaa, kun tekee sijoituspäätöksiä. Tai tarkemmin sanoen: ajatteli. Politiikka on nimittäin hiipinyt takaisin talouden ja sijoittamisen agendalle, niin asiantuntijapiireissä kuin tavallisten sijoittajien keskuudessa.

Monelle yksityissijoittajalle mutta yhtä lailla finanssiammattilaiselle tilanne on uusi, tai ainakin unohdettu. Kylmän sodan aikana politiikka ja talous olivat tiiviisti linkittyneet toisiinsa. Mutta Berliinin muurin murtumisen jälkeiset 25 vuotta talous on ottanut aina vain enemmän tilaa, ja laajamittainen aseellinen konflikti länsimaissa on ollut kaukainen ajatus.

Toki olemme nähneet kriisejä, mutta ne ovat olleet pitkälti taloudellisia luonteeltaan.

Venäjä, Venäjä, Venäjä
Nyt tilanne on muuttunut. Suomen näkökulmasta keskeinen syy on Venäjä, jonon kohdistetut sanktiot löivät viime vuonna ilmat pihalle Moskovan pörssistä. Kun vielä öljyn hinta on laskenut, naapurimaamme kasvuennusteet näyttävät hyvin heikoilta. Tilanne on heijastunut suomalaisiin Venäjä-yhtiöihin ja Venäjä-rahastoihin.

Mikä voisi saada Putinin perääntymään Ukrainasta ja sanktiot peruuntumaan? Voiko Venäjä suistua todella pahaan sisäiseen kriisiin? Mitä käy ulkomaisille sijoituksille? Kysymykset edellyttävät poliittisen pelitilanteen ymmärtämistä. Ei olekaan ihme, että esimerkiksi Seligson & Co:n Venäjä-rahaston varoja ohjaava Prosperity Capital Management on julkaissut paksun tutkielman maailmanpolitiikasta ja siitä, miten Venäjän ja länsimaiden vastakkainasettelua pitäisi ymmärtää.

Muutama vuosi sitten tällaisille papereille ei olisi ollut tilausta. Mutta nyt politiikka on palannut. Vaikutelma on vahvistunut tänä keväänä niin Morningstarin Euroopan sijoituskonferenssissa Amsterdamissa kuin äskettäin maailmanlaajuisen CFA-analyytikkoyhdistyksen konferenssissa Frankfurtissa, joihin olen osallistunut.

Politiikkaa tulee talouden kentälle sodan uhan kautta, mutta myös koska se ohjaa resurssi- ja kauppavirtoja. Venäjällä ja Kiinassa talous ja politiikkaa ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa.

Olihan meillä jo Kreikka
Kun tarkemmin ajattelee, onhan politiikka ollut läsnä taloudessa paljonkin viime vuodet, eurokriisin kautta. Siinä onkin riittänyt kiroilemista sijoittajille. Velkasijoittamisen kun piti olla taloutta ja korkokäyrät matemaattisesti mallinnettavissa. Nyt se saakin sykkeensä politiikasta, joka on sekavaa eikä istu malleihin.

Tämä onkin ollut pitkälti sijoittajien asenne: politiikka on käsitetty ulkoiseksi tekijäksi, mahdottomaksi mallintaa. Mutta vaikkei poliittisten prosessien etenemistä voi ennustaa, hyvän geopoliittisen analyysin perusteella voi nähdä niin riskejä kuin mahdollisuuksiakin.

Miten poliittinen paluu voi heijastua piensijoittajan salkkuun? Pari esimerkkiä:

Kreikka. Lähteekö Kreikka euroalueelta vai ei ja miten sen velat hoidetaan ovat poliittisia kysymyksiä. Kysymys on euron tulevaisuudesta ja euroalueen sisäisistä suhteista, mutta myös siitä, mitä seurauksia Kreikan poistumisella eurosta voisi olla. Voisiko Kreikka ajautua Venäjän vaikutusvaltaan hakiessaan tukea sortuvalle taloudelleen? Ja niin edelleen.

Öljy ja Lähi-itä. Öljyn hinta romahti 2014 lopulla. Taloudellinen syy oli Yhdysvaltain liuskeöljyn synnyttämä uusi tarjonta, joka heikon kysynnän oloissa vei pohjan Opec-tuottajajärjestön ylläpitämältä noin sadan dollarin öljyltä. Saudi-Arabia päätti ennemmin jatkaa pumppaamista alhaisella hinnalla, mahdollisesti heikentääkseen amerikkalaisia tuottajia, kuin rajoittaa tuotantoa hinnan pitämiseksi ylhällä.

Voisiko öljy nousta takaisin sataan dollariin, jos Opec sitä taas haluaisi? Jälleen tullaan politiikkaan. Yhdysvallat hieroo parhaillaan Iranin kanssa diiliä, joka päättäisi Iranin eristyksen vastalahjaksi Iran ydinenergiaohjelman kuoppaamisesta. Iran pääsisi myymään täydellä sydämellä öljyä, jota sillä riittää runsaasti. Iran ja Saudi-Arabia ovat uskonnollisista syistä pahimmat poliittiset vastustajat. Iran tuskin suostuisi tuotannon rajoituksiin hinnan nostamiseksi, jos ohjeet tulisivat Saudi-Arabialta, kun maa vihdoin pääsisi tuottamaan ja myymään öljyä kaksin käsin.

Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka. Poliittinen analyysi voi paljastaa isoja tulevia riskejä, jotka voivat romahduttaa jonkin sijoituksen tuoton toteutuessaan. Se voi auttaa myös näkemään, ovatko globaalit sijoittajat liiankin pessimistisiä jonkin maan tai sektorin suhteen. Moni sijoittaja kun suhtautuu poliittiseen riskiin niin, että jos se nousee liian korkeaksi, on parempi pysytellä pois, tällä hetkellä esimerkiksi Venäjältä. Mutta ei Venäjällä kaikilla yhtiöillä mene huonosti, eikä poliittinen riski koske kaikkia yhtiöitä samalla tavalla.

Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Matias Möttölä, CFA

Matias Möttölä, CFA  Matias Möttölä, CFA, on Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja ja rahastoanalyytikko

© Copyright 2022 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings