Käyttäjien rekisteröitymisessä esiintyy tällä hetkellä tilapäisiä ongelmia. Arvostamme kärsivällisyyttänne sillä välin kun tutkimme asiaa.

Mitä Eurooppa voi oppia Yhdysvalloilta?

Rahastosijoittajille suurin ero on, että Yhdysvalloissa neuvojat vertailevat vaihtoehtoja, ja niin tekevät sijoitustuotteiden kuluttajatkin.

Facebook Twitter LinkedIn

Viime kuussa tuli ilmi, että mukaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (Esma) harkitsee ryhtymistä toimiin niin kutsuttuja kaappi-indeksoituja sijoitusrahastoja vastaan. Näitä sijoitusrahastoja myydään aktiivisesti hallinnoituina, mutta todellisuudessa ne sisältävät pitkälti samoja osakkeita kuin niiden vertailuindeksit.

Esma on huolissaan siitä, että nämä rahastot johtavat osakkeenomistajia harhaan lupaamalla yhtä ja tarjoamalla toista. (Kaappi-indeksoinnnista, closet indexing, kerrotaan lisää tässä artikkelissamme.)

Tai ehkä Esma vain teeskentelee huolestunutta. Raporttien lähempi tarkastelu nimittäin paljastaa, että muut tahot ovat nostaneet aiheesta metelin, ja Esmaa painostetaan ryhtymään toimenpiteisiin. Voi hyvinkin olla, että Esma on kuuntelevinaan valituksia, mutta sillä ei ole aikomustakaan ryhtyä tositoimiin.

Toivon, että jälkimmäinen vaihtoehto on totta. Sillä kysymyshän on rahastojen riskien hallinnasta. Eihän sellaisesta pidä antaa sanktioita.

Regulaattorin tulisi puuttua vain sellaisiin sijoituspäätöksiin, joihin liittyy epätavallisia riskejä. Tästähän kaappi-indeksoivissa rahastoissa ei ole kysymys. Ne pelaavat pikemminkin varman päälle.

Keskinkertaisia rahastoja
Useimmat piiloindeksirahastot ovat keskinkertaisia. Niiden tuotto ennen kuluja on karkeasti ottaen sama kuin indeksirahastojen, mutta kulut ovat korkeammat. Ja kappas vain, nettotuotto jää indeksirahastoille. Konsepti on yksinkertainen ja laskutoimitus vielä helpompi, ja pätee myös Yhdysvalloissa.

Tästä päästäänkin keskeiseen kysymykseen: jos Euroopan kaappi-indeksirahastot laahaavat indeksirahastojen jäljessä, miksi ne olisivat uhka kenellekään? Yhdysvalloissahan piiloindeksirahastot eivät kaipaa sääntelyä. Valtavia indeksirahastoja tarjoava Vanguard tyhjentää kaappi-indeksoijien taskut ja vie tuhkatkin pesästä. Vanguard imaisee rahastoihinsa joka viikko enemmän uusia varoja kuin kaikki piiloindeksirahastot yhteensä koko vuonna Yhdysvalloissa. Amerikassa piiloindeksirahastot tarvitsisivat sääntelyä pikemminkin selvitäkseen hengissä.

Euroopassa sitä vastoin ei nähdä metsää puilta.

Euroopassa rahastot edelleen myydään
Syynä ei ole amerikkalaisten korkeampi älykkyysosamäärä – sen todistaa jo pikainen selailu Yhdysvaltojen kaapeli-TV-kanavilla. Tausta piilee Euroopan rahastomarkkinoiden rakenteissa. Vaikka tilanne onkin hieman muuttumassa, Euroopassa rahastoja edelleen pääasiassa myydään eikä osteta. Tämä kulunut ilmaisu tarkoittaa sitä, että sijoitusneuvojat toimivat yleensä myyntivetoisessa ympäristössä, eikä sijoittajilla ei ole riittävästi tietoa heidän suositustensa kyseenalaistamiseksi. Näissä oloissa indeksirahastot voivat sinnitellä kaikessa hiljaisuudessa vuosikymmeniä keräämättä paljon huomiota tai varoja. Järjestelmä ei ole tehokas.

Yhdysvallat muuttui
Tilanne oli samanlainen Yhdysvalloissa vielä jokin aika sitten. Suuret meklarifirmat omivat itselleen roolin, jota Euroopassa hoitavat pankit. Ne ylpeilivät laajoilla myyntiverkostoillaan, mittasivat menestystä asiakastyytyväisyyden sijaan myyntitavoitteiden saavuttamisella ja ohjasivat asiakkaita kotikutoisiin rahastoihinsa. Ei ollut juuri riippumattomia neuvojia, jotka olisivat kyseenalaistaneet näitä totuttuja kuvioita, eikä sijoittajilla ollut vahvoja mielipiteitä. Noihin aikoihin piiloindeksirahastot kukoistivat myös Yhdysvalloissa.

Eivät kuitenkaan enää. Media ja riippumattomat neuvojat rummuttavat tätä nykyä kaikkialla indeksoinnin, indeksoinnin ja aina vaan indeksoinnin puolesta (joskus sinnikkäämmin kuin indeksirahastot edes ansaitsisivat). Kukaan ei voi enää väittää, että indeksirahastoista ei tiedettäisi.

Muutos ei johtunut sääntelystä. Kokemus, kansalaiskeskustelu ja uusien jakelukanavien syntyminen siirsivät mannerlaattoja. Syntyi kannustimia innovaatioille ja kilpailupainetta meklarifirmojen välille. Muutos nousi toisin sanoen kollektiivisesta oivalluksesta.

Piiloindeksirahastojen nitistäminen edellyttää, että seuraavat ehdot täyttyvät:

1) Aitoja indeksirahastoja on saatavilla.

Piiloindeksirahastoja ei uhkaa mikään, ellei saatavilla ole aitoja indeksirahastoja, joiden kustannukset ovat alhaiset. Kaikissa Euroopan maissa ei ole tarjolla laajaa valikoimaa indeksisijoitusrahastoja, mutta pörssinoteerattuja etf-rahastoja kyllä. Eurooppa täyttää siis tämän ehdon.

2) Tiedot rahastojen tuotoista ovat yleisesti saatavilla.

Tämäkin ehto täyttyy Euroopassa. Rahastojen tuottotiedot ovat helposti saatavana, kuten Yhdysvalloissakin.

3) Sijoitusneuvojat ottavat indeksoinnin omakseen.

Yhdysvalloissa indeksointi yleistyi kunnolla vasta, kun sijoitusneuvojat lähtivät siihen mukaan, ja kyseessä on sentään suoran sijoittamisen kotimaa. Euroopassa suora sijoittaminen on epätavallista, joten neuvojat ovat kriittisempiä. He eivät ole toistaiseksi osoittaneet suurta houkutusta indeksirahastoihin. Niinpä Eurooppa ei täytä kolmatta ehtoani.

Kilpailu auttaisi
Tiivistettynä: Euroopassa pulmana ei ole se, että sijoitusrahastoja olisi liian vähän, vaan sijoitusneuvojien keskinäisen kilpailun puute. Euroopassa ei ole riittävästi neuvojia, jotka tarjoaisivat erilaisia sijoitusvisioita – toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa neuvojat muokkasivat palkkiojärjestelmiään niin, että saattoivat tarjota asiakkailleen DFA-yhtiön (halpoja) rahastoja, institutionaalisia (halpoja) rahasto-osuuksia sekä Vanguardin (usein halpoja) rahastoja. Euroopassa ei ole myöskään riittävästi sijoittajia, jotka vertailisivat tuottoja keskenään, havaitsisivat ristiriitaisuudet ja esittäisivät kiperiä kysymyksiä. Vallitseva tilanne on asetettava kyseenalaiseksi.

Ehkä asiat saadaan Euroopassakin järjestykseen ennemmin tai myöhemmin. Sillä välin Esman kannattaisi luopua sijoituspolitiikan sanelusta ja panostaa pikemminkin kilpailun lisäämiseen sijoitusneuvonnassa. Myös suhdetoiminnasta voisi olla apua, sillä medianäkyvyydellä on avainrooli sijoittajien osaamisen parantamisessa. Lopputavoitteena on rahastomarkkina, joka rankaisee keskinkertaisuudesta paljon armottomammin kuin vähäinen lainsäädännöllinen näpäytys.

John Rekenthaler on tutkinut rahoitusalaa vuodesta 1988. Hän on tällä hetkellä Morningstar.com-sivuston kolumnisti ja Morningstarin sijoitustutkimusosaston asiantuntija. Vaikka Morningstar on yleensä yhtä mieltä hänen kolumneissaan esitetyistä näkemyksistä, mielipiteet ovat hänen omiaan.

Kirjoituksen on suomalaisille lukijoille muokannut Morningstar.fi-päätoimittaja Matias Möttölä.

AVAINSANAT
Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

John Rekenthaler, CFA  John Rekenthaler is Vice President of Research for Morningstar.

© Copyright 2022 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings