Suuret pankit pienen sijoittajan ystäviä

”Ilman suurten pankkien kärsivällisyyttä ei sijoittaminen olisi Ruotsissa levinnyt niin laajalle”, muistuttaa Morningstarin Ruotsin päätoimittaja.  

Jonas Lindmark 10.01.2014
Facebook Twitter LinkedIn

Ruotsin suuret pankit ovat saaneet viimeisen muutaman kuukauden aikana rajua kritiikkiä. Tiedotusvälineet, erityisesti Svenska Dagbladet, ovat nostaneet pöydälle vanhan väittämän, jonka mukaan suurten pankkien rahastot ovat liian kalliita. Suurpankkien rahastoja on syytetty liian passiivisiksi eli seuraavan indeksiään siitä huolimatta, että rahastoja markkinoidaan ja hinnoitellaan aktiivisesti hoitetuiksi.

Samoja argumentteja on tuotu esiin aika ajoin myös Suomessa ja muissa maissa, joissa pankit hallitsevat rahastomarkkinoita.

Morningstarin Ruotsin päätoimittaja Jonas Lindmark on osallistunut keskusteluun aktiivisesti tuodakseen musta-valkoiseen väittelyyn syvyyttä. Hän muistuttaa, että keskimääräisellä ruotsalaisella on alle 50 000 kruunun (5600 euron) rahastosäästöt. Niin pienestä summasta 1,5 prosentin vuosittaiset palkkiot eivät Lindmarkista ole liioiteltuja.

Tämä Jonas Lindmarkin artikkeli on julkaistu Morningstar.se-sivustolla 9. tammikuuta 2014.

Miksi olen pistänyt lusikkani tähän soppaan? Koska Ruotsin tiedotusvälineiden väitteet eivät nähdäkseni pidä paikkaansa. Ne eivät nähdäkseni myöskään vastaa tavallisten ruotsalaisten kokemusta. Suurin osa ruotsalaisista on uskoakseni tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, että he ovat pienillä kuukausisijoituksilla onnistuneet kasvattamaan itselleen kunnon potin rahastosäästöjä – kuin vaivihkaan, nousevien osakekurssien myötäaalloissa.

Meille mainostetaan jatkuvasti kuluttamista, suoraan tai median kautta. Mainoksilla lehdissä ja tienposkessa. Toki säästämistäkin mainostetaan, mutta silloin myydään ajatusta kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen.

Säästetyllä pääomalla on kuitenkin pysyvää arvoa, se ei ole vain hyötyä tulevaisuudessa. Säästöt luovat puskurin, joka tuo turvaa ja vapautta. Pankkien henkilöstö konttoreissa on auttanut kärsivällisesti kasvattamaan tätä puskuria ruotsalaisille. Konttorit eivät kuitenkaan ole ilmaisia. Asiakkaiden on maksettava jotakin, jotta konttorit säilyvät pystyssä. Media ei kuitenkaan huomio tällaisia seikkoja. Nyanssit puuttuvat.

Meidän tulisi muistaa, että olemme pankit ja vakuutusyhtiöt ovat olleet auttamassa meitä kaikkia aloittaessamme rahastosäästämisen.

Ovatko asiakkaat sekä huiputettuja että pelkkiä kulueriä?
Esimerkki musta-valkoisesta ajattelusta on toimittaja Joel Dahlbergin kirja ”Bankbluffen” (2009). Svenska Dagbladetin viimeaikainen kirjoittelu perustuu Dahlbergin argumentteihin. SvD:n kohteena on ollut erityisesti Swedbank.

Huomautin jo kirja-arviossani 2009 teoksen ristiriitaisuudesta. Samaan aikaan kun Dahlberg väittää viiden miljoonan rahastosäästäjän tulleen ”huijatuiksi” Ruotsissa hä kertoo, että 80 prosenttia sijoittaja-asiakkaista on kannattamattomia pankeille. Mutta miksi pankkien johtajat ”huijaisivat” neljää miljoonaa asiakasta jotta voivat tehdä tappiota tai nollatulosta heidän säästöillään?

Joel Dahlberg ei näytä huomanneen ruotsalaisten nauttivan hyvistä ja muihin maihin verrattuna halvoista pankkipalveluista.

Näin on siitäkin huolimatta, että pankit ja vakuutusyhtiöt maksavat kunkin tilin hallinnoimisesta saman verran, oli siellä vähän tai paljon rahaa. Ja näitä tilejä kertyy ruotsalaiselle helposti useita, sillä ruotsalaisella on rahastoja tyypillisesti montaa kautta: valtion eläketilin, työnantajan eläketilin ja yksityisen tilin kautta. Jos on vielä vaihtanut työpaikkaa ja pankkia muutaman kerran, omistaa eläketilejä ja rahastotilejä useissa pankeissa ja vakuutusyhtiöissä. Kulut kasvavat, jokaisen tilin hallinnointi maksaa.

Viiden tonnin parturi
Kuitenkin asiakkailta perittävät rahastojen palkkiot eivät ole kiinteitä vaan ne lasketaan prosentteina hoidettavasta pääomasta. Niinpä piensijoittaja saa saman palvelun kuin varakas, vaikka maksaa siitä paljon vähemmän. Jos säästää 50 euroa vastaavan summan kuussa ja saa kasaan esimerkiksi 3000 euroa, maksaa 1,5 prosentin hallinnointipalkkiolla pankille vuodessa 45 euroa rahaston hallinnoinnista. Mutta jos omistaakin samaa rahastoa 300 000 eurolla maksaa vuodessa 4500 euroa , vaikka saa aivan samat sijoitukset ja saman tuoton.

Sekä pien- että suursijoittajalla on samanlainen oikeus mennä pankkiin käymään tai soittaa ja kysyä lisätietoja. Kummatkin voivat vaihtaa rahastoa ilmaiseksi (kuten Ruotsissa on tyypillistä). Samat raportit lähetetään molemmille. 45 euroa ei ole suuri summa, saman verran kuin hyvä parturi maksaa. Mutta 4500 euron parturikäynnistä kukaan tuskin on kuullut.

Eniten valittamista onkin itse asiassa varakkailla, jotka maksavat samat palkkiot kuin piensijoittajat. Se olisi tiedotusväleineille kuitenkin vaikea aihe, koska lukijat tyypillisesti ajattelevat, että rikkailla onkin varaa maksaa.

Suuret pankit ovat kuin kirkko
Olen itse ollut vuosien varrella kaikkien Ruotsin suurten pankkien asiakas. Olen vaihtanut pankkia, jos olen ollut tyytymätön. Tällä hetkellä koko perheemme käyttää SEB:tä pankkipalveluihin, koska meistä heidän nettipankkinsa toimii hyvin. Asuntolaina, säästötili ja rahastosijoitukset meillä on muualla.

Minusta on perusteltua maksaa hieman korkeampaa palvelumaksua, jos voin ajoittain mennä pankkiin ja saan henkilökohtaista palvelua. Tarvetta käynnille on korkeintaan pari kertaa vuodessa, mutta minusta pankkikonttoreita täytyy olla olemassa.

Ajattelen samalla tavalla Ruotsin kirkosta. Monet ystäväni ovat eronneet kirkosta välttääkseen veroja. En itsekään ole viime vuosina tarvinnut kirkon palveluita. Olen lukenut kirkkoon liittyvistä hyväksikäyttötapauksista. Silti kirkko on minusta kaiken kaikkiaan myönteinen voima ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Haluan olla sen jäsen ja maksaa sen olemassaolosta. Vähävaraisena saattaisin ehkä ajatella toisin.

Ruotsin pankkialallakin on "hyväksikäyttöä", kuten muillakin toimialoilla. Uudet asiakkaat saavat hyviä tarjouksia, kun taas uskolliset asiakkaat maksavat korkeampia hintoja. Ei ole oikein, että pankkia vaihtavat saavat parhaat edut. Suuret pankit ovat kuitenkin luotettavampia ja pitkäjänteisempiä verrattuna pieniin kilpailijoihinsa, jotka hankkivat pikavoittoja asiakkaan kannalta kestämättömillä ehdoilla, esimerkiksi tekstiviestilainoilla tai sijoitusobligaatioilla.

Suuret pankit ovat 30 viime vuoden aikana markkinoineet kuukausisäästäisen ideaa. Se on auttanut monia rakentamaan itselleen rahastosäästöjen puskurin. Osa on voinut säästöjensä avulla toteuttaa udenlmiaan. Pienemmistä kilpailijoista parhaat tarjoavat palveluitaan vain rikkaille. Suuret pankit ovatkin piensijoittajien ystäviä.

Jonas Lindmark on ollut Morningstar.se-sivuston päätoimittaja vuodesta 2000. Sitä ennen hän toimi taloustoimittajana aikakauslehdistössä.

Kirjoituksen on toimittanut suomalaisille lukijoille Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja Matias Möttölä

Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Jonas Lindmark

Jonas Lindmark  on ollut vuodesta 2000 Morningstarin päätoimittaja ja pääanalyytikko Ruotsissa. Sitä ennen hän kirjoitti yhdeksän vuotta rahastoista Affärsvärldeniin.

© Copyright 2022 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings