Sijoittamisessa mennyt ei ole tae tulevasta, mutta toimii usein pohjana ennusteille. Pörssituottojen osalta pitkä historiallinen aikasarja voi tarjota apuväline, jonka avulla haarukoida eri sijoituskohteiden tuottoa.
Vertailukelpoisin ja yleisimmin siteerattu lähde pitkän ajan tuotoista on Credit Suisse Global Investment Returns Yearbook, jonka viimeisin vuosikerta, 2013, on hiljattain ilmestynyt. Siinä on tarkennettu aiempaa Suomea koskevaa dataa.
Suomen osalta tuoreimmat luvut näyttävät seuraavilta:
Osakkeiden reaalituotto (inflaatiosta puhdistettu) on ollut 5,2 prosenttiyksikköä vuositasolla välillä 1900-2012. Koska lyhyen koron sijoitusten /talletusten) tuotto on ollut hitusen pakkasella reaalisesti, on osakkeiden ylituotto (preemio) korkoihin verrattuna ollut Suomessa 5,8 prosenttiyksikköä. Pitkän koron sijoituksiin nähden preemio on ollut 5,3 prosenttia.
Tuotot ovat kuitenkin vaihdelleet huomattavasti näiden 112 vuoden aikana. Vuosien 2000-2012 ajalta Suomen markkinan tuotto on reaalisesti 5,1 prosenttia negatiivinen tällä hetkellä. Sen sijaan vuosien 1963-2012 aikana osaketuotto on ollut 7,3 prosenttia reaalisesti.
Tuottoluvut on laskettu julkaisussa geometrisina keskiarvoina, jossa korkoa korolle -vaikutus on huomioitu. Aritmeettisina l. perinteisinä keskiarvoina tuottoluvut näyttäisivät korkeammilta.
Korkea inflaatio ja sodat
Suomen osakepreemio korkopapereihin nähden on erityisen korkea siksi, että joukkovelkakirjojen tuotto on ollut reaalisesti suurin piirtein nolla muun muassa korkean inflaation ja sodan aiheuttamien taloustuhojen vuoksi. Myös mm. Italiassa ja Saksassa sodat ja inflaatio ovat tehneet tuhojaan velkakirjasijoittajien kukkarolla ja tuotot ovat reaalisesti raskaasti pakkasella pitkällä aikavälillä.
Sen sijaan esimerkiksi Tanskassa joukkovelkakirjojen keskituotto on ollut 3,2 prosenttia, Ruotsissa 2,6 ja Norjassa 1,8 prosenttia yli inflaation samalla ajanjaksolla.
.jpg)
