Huomioi ikä ja tuotto, säästäjä

Morningstarin tutkimus osoittaa, että säästöjä syödessä tulee huomioida sekä ikääntyminen että muutokset pääomassa.

Jos on eläkkeellä merkittävästi riippuvainen säästöistään eikä vain työ- tai muusta eläketulosta, on mietittävä tarkkaan, kuinka paljon pääomasta voi syödä vuosittain jotteivät rahat lopu kesken. Esittelemme äskettäisessä artikkelissamme kolme eri tapaa mitoittaa vuosittainen nostosumma. Käytännöllisimmäksi näistä kolmesta on osoittanut varojen jakaminen kahteen tai useampaan koriin. (Kannattaa lukea aiempi artikkelimme ensin.)

Koreihin jakaminen ei kuitenkaan ole teoreettisesti katsoen paras tapa. Siksi esittelen tässä lyhyesti teoreettisesti vahvimman tavan Morningstarin tuoreen tutkimuksen tuloksien perusteella. Optimimalli on vaativa toteuttaa, mutta sen ymmärtäminen voi olla hyödyllistä esimerkiksi sijoitusneuvojille.

Aiemmassa artikkelissamme esitelty korimalli on vahva siksi, että se tyydyttää monien turvallisuudentunteen. Suuri käteissijoitusten osuus kuitenkin vähentää varsinaisen sijoitettavan pääoman suuruutta, jolloin salkun allokaatio ole optimaalinen. Sijoituskirjallisuudessa suositellaankin usein salkun katsomista kokonaisuutena (total return approach) eikä jakamista osiin.

Pelkkä tuoton maksimoiminen ei kuitenkaan riitä. Hyvä malli edellyttää, että rahat pystytään mitoittamaan oikein suhteessa kahteen tärkeimpään muuttujaan:
-jäljellä olevaan elinikään (kuinka pitkäksi aikaa säästöjen tulee riittää) sekä
-varojen tuottoon (kuinka paljon säästöjä on käytettävissä).

Elinikä: Morningstarin tuoreessa tutkimuksessa muistutetaan, että odotettavissa olevan eliniän tulee vaikuttaa siihen, paljon salkusta nostetaan rahaa. 65-vuotiaana odotus saattaa olla, että henkilö elää 85-vuotiaaksi ja salkun nostot mitoitetaan sen mukaan. Mutta jokaisen eletyn vuoden (tai päivän) jälkeen ihmisen odotettavissa oleva elinikä nousee. On liian myöhäistä huomata 85-vuotispäivänään, että sijoitussuunnitelman mukaan kassan tulisi olla tänään tyhjä. Näkymää tulee päivittää ajoissa. Kenties täytyy varautua siihen, että elää 90- tai 95-vuotiaaksi. Sijoitusneuvojien käytössä on taulukoita, jotka kertovat millä todennäköisyydellä tietyn ikäinen ihminen elää tiettyyn ikään.

Sijoitusten tuotto: Markkinoilta saatu tuotto voi vaihdella merkittävästi vuodesta toiseen. Se vaikuttaa siihen, miten paljon salkkuun kertyy säästöjä. Vaarana on aina, että rahat loppuvat ennen aikojaan. Se on katastrofi henkilölle, joka on riippuvainen säästöistään. Jos tuotot ovat olleet heikkoja, on nostoja pienennettävä.

Morningstarin tutkimuspaperissa käydään läpi useita skenaarioita. Tärkeä huomio on, että mitä vanhempi henkilö on, sitä suuremman osan salkusta voi nostaa vuosittain. Tutkijoiden esimerkissä sopiva nosto-osuus salkun pääomasta on 4,9 prosenttia 65-vuotiaalle pariskunnalle, mutta jo 7,2 prosenttia salkusta 80-vuotiaalle pariskunnalle. Oletuksena on salkku, jossa on 40 prosenttia osakkeissa ja 60 prosenttia korkosijoituksissa.

Tutkimuksen esittelemät luvut eivät ole yleistettävissä vaan jokaisella meistä on erilaisia tarpeita rahalle eri vaiheissa elämää ja siksi kutakin tapausta pitää katsoa yksityiskohtaisesti. Mahdollisesti siirtyminen pienempään asuntoon tuo säästötilille mukavasti lisää rahaa vanhukselle. Periminen saattaa myös tuoda merkittävän lisän säästöpottiin. Sen sijaan elämän loppupuolella mahdollinen siirtyminen kalliiseen laitoshoitoon voi syödä varoja odottamattoman nopeasti.

Tietoja kirjoittajasta

Matias Möttölä, CFA

Matias Möttölä, CFA  Matias Möttölä, CFA, on Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja ja rahastoanalyytikko