Sijoitusrahastoihin säästävistä väitetään usein että
He eivät osaa valita hyviä rahastoja.
He pärjäisivät paremmin ostamalla ja pitämällä indeksirahastoja sen sijaan että valitsevat huonoja aktiivisia rahastoja.
Päätelmä: rahastosijoittajat ovat finanssialan hyväksikäyttämiä hölmöjä.
Tätä myyttiä on toistettu niin kauan, että siihen uskotaan kuin totuuteen. Faktojen tarkastaminen on vain jäänyt tekemättä. Sillä tosiasiassa sijoittajat ovat hyviä valitsemaan rahastoja, ainakin Yhdysvaltain markkinoilla.
Tulokset selviävät vertailemalla kahden tyyppisiä keskiarvoja: rahastojen pääomalla painotettuja sekä tavallisia keskiarvoja, joissa jokaisella rahastolla on sama paino. Jos pääomalla painotettu tuotto on korkeampi, rahastosijoittajat ovat suosineet paremmin menestyviä rahastoja. Jos taas tasapainoin lasketut keskiarvot ovat korkeammat, rahastosijoittajien säästöt ovat olleet keskimääräistä huonommissa rahastoissa.
(Tein selvityksen kymmenen viimeisen kalenterivuoden perusteella. Mukana olivat kunkin vuoden aikana olemassa olleet rahastot. Eli vuonna 2004 lopetettu rahasto olisi ollut mukana 2002 ja 2003 laskuissa muttei 2004. 10-vuotiset keskiarvot laskettiin yhdistämällä vuosittaiset luvut.)
Taulukossa vasemmalta: Rahastoluokka, "perinteinen" tuottokeskiarvo (equal), pääomapainotettu (asset weighted), ero näiden välillä.
Kumpi voitti?
Rahastopääomalla painotetut keskiarvot olivat selvästi korkeampia, ja vieläpä kaikissa omaisuusluokissa. Esimerkiksi suuriin amerikkalaisyhtiöihin sijoittavissa rahastoissa pääomapohjainen keskiarvotuotto oli vuositasolla 0,41 prosenttiyksikköä korkeampi kuin perinteisellä aritmeettisella keskiarvolla laskettuna. Neljässä suuressa kansainvälisiin osakkeisiin sijoittavien rahastojen luokassa ero keskiarvojen välillä oli 0,82 prosenttiyksikköä. Yhdistelmärahastoissa pääomapainotetut keskiarvot olivat 0,83 prosenttiyksikköä korkeammat. Joukkovelkakirjarahastoissa erot olivat 0,35–0,39 prosenttiyksikköä.
Tulosten ei pitäisi yllättää ketään. Kuten tunnettua, Yhdysvalloissa uudesta rahasta merkittävä osa ohjautuu neljän ja viiden Morningstar-tähden rahastoihin. Näissä rahastoissa on keskimäärin alhaisemmat kustannukset sekä taustalla keskimääräistää vakaampi, menestyksekkäämpi ja sijoittajamielisempi organisaatio. Olisi hämmentävää, jos tällainen joukko ei pärjäisi keskivertoa paremmin.
Indeksi ei ole taikasauva
Onkin liioiteltua väittää, että rahastosijoittajilla menisi yksiselitteisesti paremmin, jos he laittaisivat kaikki varansa indeksirahastoihin. On totta, että indeksirahastot pärjäävät keskimäärin paremmin kuin keskimääräiset aktiiviset rahastot. Mutta kuten lukumme kertovat, rahastosijoittajat eivät omista keskimääräisiä aktiivisia rahastoja. Sijoittajien oikeasti omistamien rahastojen ja indeksirahastojen välinen ero on pieni: Vanguardin indeksirahasto Vanguard 500 Index tuotti 2001–2010 keskimäärin 1,31 prosenttia vuodessa. Se on huomattavasti enemmän kuin perinteisesti laskettu rahastojen keskituotto 0,78 prosenttia, mutta vain hieman parempi kuin pääomapainotettu keskiarvo 1,17% samassa rahastoluokassa.
Samalla tavalla on käynyt muissakin osakerahastoluokissa. Yhdysvaltain pörssiin sijoittavien rahastojen luokista kuudessa indeksi voitti rahastojen pääomapainotetun keskiarvon, mutta kahdessa rahastot löivät pääomapainotetusti indeksinsä. Yhdysvaltain ulkopuolelle sijoittavissa rahastoissa rahastot olivat yleensä indeksejä vahvempia. Sektori- ja yhdistelmärahastoissa tulokset eivät anna selvää suuntaa.
Kaikkein parhaiten indeksisijoittaminen näyttää kannattavan korkorahastoissa. Pääosa korkoindekseistä löi pääomapainotetun rahastokeskiarvon selvästi.
Rahojen allokoiminen on suuri ongelma
Rahastosijoittajilla on kuitenkin yksi ongelma: vaikka rahastoja valittaisiinkin hyvin, salkkujen koostaminen ei tahdo onnistua järkevästi. Tämä selviää, kun verrataan kymmenen vuoden jaksolla pääomapainotetun ja tavanomaisen rahastojen keskiarvotuoton kehitystä sen sijaan, että otettaisiin aina yhden vuoden jaksoja. Näin mitattuna sijoittajien dollareilla painotetut tuotot ovat selvästi heikommat kuin jos dollaripainoja ei huomioida. Se johtuu siitä, että raha ohjautuu hyvin menneisiin rahastoluokkiin ja lähtee niistä, joissa tuotot ovat olleet huonoja. Esimerkiksi markkinoiden pohjalla 2002 rahaa lähti osakerahastoista. 2006 rahaa taas tuli valtavasti, juuri ennen huippua. Ennätyspaljon rahaa lähti osakerahastoista 2008, juuri ennen nousua 2009–2010.
Samanlaiset ilmiöt toistuvat mikrotasolla. Teknokuplan virheiden lisäksi sijoittajat esimerkiksi vetivät varojaan pois valtiolainarahastoista 2006–07, juuri ennen näiden rahastojen parasta vuotta 1930-luvun laman jälkeen. Tässä yksityissijoittajat eivät ole yksin, vaan suursijoittajat toimivat aivan samalla tavalla. Ei tarvitse kuin muistaa, että vuonna 2011 kultarahasto SPDR Gold Sharesista tuli maailman suurin etf-rahasto.
Tarinan opetukset
Mitä tästä opimme? Kannattaa varoa suuria painotuksia suuntaan tai toiseen. Keskittykäämme valitsemaan hyviä rahastoja ja pitäkäämme salkussa allokaatiota, joka vastaa tavoitteitamme. Eli sijoita ja suunnittele mutta älä leiki talousennustajaa.
Sijoittajien täytyy lopettaa “kuumien” sijoituskohteiden perässä juokseminen. Tähän ilmiöön tulisi kaikkien, niin Morningstarin kuin sijoitusneuvojien tai akateemisen väenkin, puuttua tiukemmin. Kiinnittäkäämme huomiomme tähän todelliseen ongelmaan ja lopettakaamme vanhan epätoden väitteen toisteleminen.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Morningstar.com-sivustolla. Se perustuu Yhdysvaltain rahastomarkkinoiden tuottoihin.
.jpg)
