Älä kuuntele standardoituja neuvoja

Yksilölliset tarpeet ja halut vaihtelevat. Siksi sijoitusneuvonnankin pitää vaihdella ihmisestä toiseen.

Jonas Lindmark 04.11.2015
Facebook Twitter LinkedIn

Vuoden 2015 talous-Nobelin voittajan Angus Deatonin keskeisiä oivalluksia on, että meidän pitää kiinnittää huomiota yksilöihin. Yksilölliset tarpeet vaihtelevat suuresti, joten sijoitusneuvontaan on voitava varata tarpeeksi aikaa. Ei siis kannata kuunnella neuvojia, jotka tarjoavat samaa ratkaisua kaikille.

"Tapaaminen sijoitusneuvojan kanssa ei saa kestää tuntia pidempään", valitti tuttavani, joka on ollut mukana kehittämässä tietojärjestelmää erään ruotsalaispankin sijoitusneuvonnan käyttöön. Ongelmana oli, että uusien vaatimusten mukaan pankin on selvitettävä asiakkaan tarpeita entistä perusteellisemmin ennen neuvojen antamista, joten kysymyksiä on esitettävä aiempaa enemmän ja vastaukset on kirjattava ylös. Asiakkaat ovat kuitenkin tottuneet saamaan tarvitsemansa neuvot lähes välittömästi.

Nopea ja edullinen ratkaisu
Nopea ja liiketaloudellisesti kannattava ratkaisu, johon Ruotsissa on turvauduttu, on myydä samaa säästöratkaisua kaikille asiakkaille. Vähän yksinkertaistaen 1980-luvulla kaikkien piti hankkia osuuksia laajoista "allemans"-sijoitusrahastoista, 1990-luvulla kaikilla piti olla pääomavakuutus ja nykyään taas pitää säästää yhdistelmärahastoihin.

Sekä Yhdysvalloissa että Englannissa on perinteisesti vaadittu tätä yksilöllisempää sijoitusneuvontaa, etenkin rikkaiden keskuudessa. Näissä maissa parhailla riippumattomilla sijoitusneuvojilla on kullakin alle sata asiakasta, joten he ehtivät tavata jokaisen useaan otteeseen vuoden aikana.

Lisää lainaa?
Aloin ajatella aihetta, kun luin alkuviikosta vuoden 2015 taloustieteen Nobel-palkinnon julkistamisesta. Palkinto on tunnustus Angus Deatonin kuluttamista koskevasta tutkimustyöstä. Hänen säästämistä ja sijoittamista koskevat ajatuksensa ovat kiinnostavia myös rahastosäästäjien kannalta.

Esimerkiksi on hyvä muistaa, että nykyisen alhaisen korkotason ansiosta nuorilla on mahdollisuus kuluttaa enemmän, mutta toisaalta heidän tulonsa kasvavat hitaammin. Jos kuitenkin tästä huolimatta uskoo tulotasonsa merkittävään paranemiseen, urakehitys on ilmeisesti oikeilla raiteilla ja tulevat palkankorotukset tuntuvia, joten on järkevää ottaa lisää lainaa ja nauttia kulutuksen kasvusta jo etukäteen.

Sekä Deatonin että monien muiden kohtuullista kulutustasoa pohtineiden mielestä kokemus osoittaa, että ihmiset yrittävät pitää elintasonsa vakaana (Milton Friedman, Nobel-palkinto 1976) ja että kulutuksen tasaaminen koko elinkaaren ajalla on rationaalista (Franco Modigliani, Nobel-palkinto 1985).

Ruotsin eläkejärjestelmän tasausvaikutus
Ruotsissa tätä logiikkaa ovat soveltaneet ammattiyhdistysliikkeet ja poliitikot pakottaakseen ihmiset lisäämään eläkesäästämistä tulojen kasvaessa. Kun vuositulot ylittävät perusrajan (joka vuonna 2015 vastaa 36 300 kruunun eli 3880 euron kuukausipalkkaa) 7,5-kertaisesti, työehtosopimuksen mukainen työeläkemaksu nousee jyrkästi, jolloin merkittävästi suurempi osuus työnantajan palkankorotuksesta johtuvista kustannuksista menee pakkosäästämiseen.

Lähinnä ongelma koskee nuoria, joilla on hyvä koulutus ja jotka ovat lupaavan työuran alussa. Deatonin mukaan heidän kannattaisi ottaa enemmän lainaa ja lisätä kulutustaan, mutta Ruotsissa kohonnut tulotaso merkitsee sen sijaan jyrkästi kasvavaa pakkosäästämistä.

Ruotsin työeläkesäästämisen ongelmana on se, ettei se ole yksilöllistä. Vaikka ihmisten tarpeet, perhesuhteet ja odotettavissa oleva elinikä vaihtelevat, kaikki pakotetaan säästämään yhtä paljon.

Vältä yleisluontoisia neuvoja
Samoja puutteita esiintyy pankkien ja vakuutusyhtiöiden lanseeraamissa säästötuotteissa. Sijoitusneuvontaa koskevassa laissa sanotaan, että ehdotukset on laadittava vastaamaan asiakkaan tarpeita. Mutta jos syksyn kampanja koskee jotakin tiettyä tuotetta, sijoitusneuvoista tulee yhdenmukaisia ja vain asiakkaan painokas kieltäytyminen voi panna tälle pisteen.

Yleisluontoiset, kaikille osoitetut samansisältöiset neuvot ovat selkeä varoitusmerkki. Yhteistä kaikille niille ihmisille, jotka on houkuteltu valitsemaan huonoja säästämismuotoja, on, että myyjät ovat tyrkyttäneet samaa ratkaisua asiakkaan yksilöllisistä tarpeista riippumatta. Hyvä konsti arvioida, pitäisikö tietynlaista säästämismuotoa välttää, on siis selvittää, yrittääkö sijoitusneuvoja markkinoida samaa ratkaisua kaikille asiakkaille.

 

Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Jonas Lindmark

Jonas Lindmark  on ollut vuodesta 2000 Morningstarin päätoimittaja ja pääanalyytikko Ruotsissa. Sitä ennen hän kirjoitti yhdeksän vuotta rahastoista Affärsvärldeniin.

© Copyright 2022 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings