Morningstar.fi-toimitukselta: Morningstarin tutkimusjohtaja Don Phillips on yksi maailman ensimmäisistä rahastoanalyytikoista. Hän aloitti yhtiössä sen alkuvaiheessa vuonna 1986. Phillips on ollut Morningstarin hallituksen jäsen vuodesta 1999. Hänen seuraava puheenvuoronsa on ilmestynyt Morningstar Advisor -lehden helmi-maaliskuun 2011 numerossa. Phillipsin kirjoitus on suunnattu ensisijaisesti rahastoteollisuuden päättäjille. Piensijoittajia hän muistuttaa indeksisijoittamisen rajoista: kaikki missä sanotaan ”indeksi” ei ole kultaa.
Järjen ääni jäänyt jalkoihin
Indeksisijoituksia tarjoavat rahastoyhtiöt edustivat 1980- ja -90-luvulla viisauden ääntä. Liikkeen pioneerit muistuttivat, että kaikki salkunhoitajat eivät voi olla keskiarvoa parempia, että kuluihin ja veroihin pitää kiinnittää huomiota, ja että sijoittajan pitää keskittyä pitkän tähtäimen menestykseen nopean kaupankäynnin sijaan.
Valitettavasti järjelliset indeksisijoituksia puolustavat puheenvuorot jäävät nykyään jalkoihin. Suurinta ääntä pitävät ne, jotka pyrkivät kärjistämään vastakkainasettelua eri sijoitustapojen välillä.
Indeksisijoittamisen perusväite oli vahva: sijoittamalla indeksin mukaisesti voi saavuttaa keskiarvoa paremman tuloksen, kun laskuissa otetaan huomioon kulut ja verot. Ennen veroja ja kuluja laajan markkinaindeksin voi olettaa sijoittavan keskimääräisesti ja sijoittuvan 50. persentiiliin * kaikista sijoittajista. Mutta järjestys muuttuu, kun kulut, verot ja kaupankäyntipalkkiot otetaan huomioon. Indeksirahasto nousee puoliväliä korkeammalle, kohti parasta neljännestä sijoittajien joukossa. Oletuksena tässä on, että indeksirahaston kulut ovat alhaiset eikä se veloita ole merkintäpalkkiota. (Indeksisijoittamisen pioneeri, Vanguard-yhtiön perustaja Jack Bogle muistuttaa, että indeksisijoittaminen ei ole nimensä veroista, jos nämä ehdot eivät täyty.)
Indeksirahastoon sijoittanut tietää, ettei hän pääse käsiksi tuottoihin, joista nauttii paras viidennes sijoittajista. Hän välttää kuitenkin valumasta pitkällä tähtäimellä heikoimpien sijoittajien puolikkaaseen. Juuri näin on käynyt: Viimeisen 15 vuoden aikana Standard & Poor’s 500 -indeksiä seuraava Vanguard 500 Index Investor Fund on sijoittunut luokassaan 37. persentiiliin ennen kulujen ja verojen huomioimista. (Luvut 31. joulukuuta 2010) Indeksisijoittamisessa on selvästi järkeä.
Liioitellut väitteet, heikentynyt menestys
Jossain vaiheessa indeksifanit ovat kuitenkin lähteneet hakoteille. He ryhtyivät liioittelemaan ja polarisoimaan sijoitusmaailmaa väittämällä, että kaikki muu kuin indeksointi on pahasta ja jopa moraalisesti arveluttavaa. Äärimmäiset indeksifanaatikot eivät väitä indeksisijoitusten voittavan keskimääräisen rahaston vaan kaikki muut rahastot. Ironista on, että nämä liioitellut argumentit ovat saaneet tulta samaan samaan aikaan kun indeksisijoituksilla on mennyt poikkeuksellisen huonosti: vuosina 2001–2010 Vanguardin rahasto omassa luokassaan sijoittuu 49. persentiiliin.
Väitteiden ja todellisuuden ristiriita ei ole saanut tosiuskovaisia luopumaan väitteistään. Heidän puheensa ovat paisuneet ensisestään: eräs etf-rahastojen tarjoaja vertasi äskettäin aktiivisia salkunhoitajia suuriin tupakkayhtiöihin, jotka vaarantavat sijoituksesi terveyden niin kuin tupakka kehosi terveyden.
Rahastomaailman synkät pisteet indeksituotteissa
Indeksisijoittaminen kannattaa. Olen sijoittanut merkittävän osan omista varoistani indeksirahastoihin. Mutta kaikki indeksirahastot eivät ole hyviä, eivätkä kaikki aktiiviset rahastot huonoja. Liioittelu vie mattoa indeksisijoittajan tärkeän ja intellektuaalisesti kestävän perusväitteen alta. Lisäksi sotaisa retoriikka kerää indeksileiriin toimijoita, jotka koettavat naamioida itseään indeksoinnin ”pyhään” kaapuun. Aktiivisen sijoittamisen huonoja tapoja on siirtynyt passiiviselle puolelle. Rahastomaailman viimeaikaisiin negatiivisiin puheenaiheisiin kuuluvat vivutetut ja käänteiset etf-rahastot sekä luonnonvararahastojen huono menestys. Molemmat tuotetyypit edustavat indeksimaailmaa.
Kun väitetään, että kaikki indeksisijoittaminen on hyvästä ja kaikki aktiivinen pahasta, epäilyttävät tuotteet menevät kaupaksi ja monet hyvätkin aktiiviset rahastoyhtiöt menettävät sijoittajien varoja. Niin on käynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa Capital Researchille, joka ei ole suostunut menemään mukaan ”ydin–seikkailu”-toimintamalliin**. Capitalin perusrahastot ovat tämän ajattelutavan mukaan liian aktiivisia ja erityisrahastot taas liian vähäriskisiä. Kuitenkin Capital Researchin rahastot ovat lyönteet markkinaindeksit selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sijoitusneuvojat kertovat asiakkaidensa saaneen parhaita tuloksia laajasti hajautetuilla aktiivisilla rahastoilla. Silti sijoitusneuvojat heittävät juuri näitä rahastoja pois asiakkaittensa salkuista. Ne kun eivät istu indeksoimisen trendiin. Voiko tämä olla sijoittajien etu?
Aika laittaa liioittelijat ruotuun
Indeksisijoittamisen vahvuuksia on huomattavasti liioiteltu. Harmillisesti indeksisijoittajien yhteisö ei näytä välittävän tästä. Se ei ole ole pistänyt ruotuun totuuden vääristelijöitä. Se voi vielä kostautua. Aktiiviset salkunhoitajat maksoivat aikanaan kalliin hinnan siitä, että he eivät pistäneen kuriin alansa marginaalisia toimijoita, jotka paisuttivat palkkioita ja liioittelivat aktiivisen sijoittamisen etuja. Samalla tavalla marginaaliset toimijat vaarantavat indeksisijoittamisen julkisen maineen. Voi olla, että liioittelu on parempi kuin valehtelu, mutta kyse on silti epärehellisyydestä. Indeksimaailman johtohahmojen tulee astua esiin ja palauttaa liike intellektuaalisille juurilleen. Paisuttelu ja vastakkainasettelun retoriikka synnyttävät uutisotsikoita. Mutta jos jos uhrina on totuus, maksamme liian kalliin hinnan.
*Morningstar mittaa rahastojen suhteellista menestystä usein persentiileillä eli prosenttipisteillä. Rahastot laitetaan järjestykseen tuoton mukaan. Mitä pienempi persentiili-luku, sitä paremmin rahasto on menestynyt. Jos rahastoja on sata, paras saa persentiilikseen 1, huonoin 100. Luvut ovat nähtävissä kunkin rahaston etusivulla morningstar.fi:ssä.
** ”Core-and-explore” : Malli tunnetaan Suomessa paremmin nimellä ”ydin–satelliitti”. Osakesalkun ydin rakennetaan indeksirahastoista ja aktiiviset sijoitukset keskitetään esimerkiksi kehittyville markkinoille, joilta uskotaan löytyvän enemmän väärin hinnoiteltuja osakkeita kuin suurten kehittyneiden maiden pörssiyhtiöiden joukosta.
