10 sijoittajan tyypillistä harhaa

Sijoittajan menestys alkaa omien psykologisten heikkouksien ymmärtämisestä. Mutta miten tunnistaa ne?

Facebook Twitter LinkedIn

Onnistunut sijoittaminen on vaativaa. Se ei silti edellytä neroutta. Kuten legendaarinen sijoittaja Warren Buffett on todennut, sijoittajalle tärkeintä ei ole aivomassa vaan luonteen lujuus: kyky kontrolloida inhimillisiä viettejä, jotka ovat johtaneet monet muut sijoittajat harhaan.

Sijoittajan on siis olennaista tunnistaa psykologiset heikkoutensa ja kyetä minimoimaan niiden vaikutus. Ymmärrys inhimillisten piirteiden merkityksestä on vahvistunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja nostanut psykologinen osaamisen tärkeäksi myös rahoitustutkimuksen alalla.

Tämä artikkeli tiivistää kymmeneen pointtiin ne behavioraalisen taloustutkimuksen havainnot, joiden ymmärtämisestä on hyötyä sijoittajalle. Mitkä ovat keskeisiä sijoittamiseen vaikuttavia psykologisia taipumuksia ja miten niistä voi päästä yli?

1. Yliluottamus

Ihmisillä on taipumus pitää itseään osaavampina kuin he todellisuudessa ovat. Keskivertoa parempia ajajia on selvästi enemmän kuin 50 prosenttia. Tai kun ihmiset sanovat olevansa 90-prosenttisella varmuudella oikeassa, heidän ennusteensa osuu ennemminkin 70-prosenttisesti. Ilmiön nimi on yliluottamus eli liiallinen itsevarmuus (overconfidence).

Lujalle itseluottamukselle on toki tarvetta elämässä. Emme pärjää elämän tyrskeissä tuskin ilman optimisia ja luottamusta huomiseen. Sijoittajina emme kuitenkaan useinkaan hyödy kivenkovasta uskosta omiin kykyihimme. Vaikka kuinka uskomme osaavamme tunnistaa seuraavan supermenestyvän osakkeen, emme siinä luultavasti onnistu.

Erityisen haitallista sijoittamisessa on yliluottamukseen usein limittyvä taipumus treidata liikaa. Siitä aiheutuu kustannuksia, joita on vaikea nollata paremmilla tuloksilla.

(Toinen ahkeraan kaupankäyntiin johtava piirre on meille monille tyypillinen kontrollin harha (illusion of control) – luulemme pystyvämme ohjaamaan tapahtumia. Kun puuhastelemme jatkuvasti sijoitustemme parissa uskomme hallitsevamme ne paremmin. Mutta jos seurauksena on kasvanut kauppavolyymi, seuraukset salkun menestykselle voivat hyvinkin olla negatiivisia.)

2. Valikoiva muisti

Yliluottamus johtaa usein valikoivaan muistiin. Sijoittajat tapaavat autuaasti unohtaa tappioihin johtaneet osakevalintansa. Yliluottavainen ihminen suojelee kuvaa itsestään onnistujana. Mitä kovempi luottamus meillä on itseemme, sitä vaikeampi meidän on sovittaa muissoja epäonnistumisista kuvaan itsestämme. Todellinen kuva omasta onnistumisprosentista sumenee.

Psykologian puolella tällainen taipumus tunnetaan kognitiivisena dissonanssina. Meidän on vaikea sovittaa yhteen ristiriitaisia käsityksiä, mielipiteitä, asenteita tai käyttäytymismalleja. Mielemme yrittää silotella ristiriitaa.

Valikoiva muisti liittyy myös toiseen taipumukseen, liialliseen yleistämiseen (representativeness). Annamme usein liikaa painoa päätöksissämme seikoille, jotka sopivat mielemme muodostamiin luokituksiin. Tyypillistä on, että ylikorostamme viimeaikaisia tapahtumia kokonaiskuvan kustannuksella. Sijoittaja saattaa luokitella yhtiön ”hyväksi sijoitukseksi” jos sen kurssi on äskettäin noussut.

3. Tekosyyt

Yliluottamuksen vastapainoksi kärsimme inhimisestä taipumuksesta, jota voisi kutsua tekosyiden keksimiseksi. Kehitämme jo ennakkoon erilaisia selityksiä sille, miksi tuleva sijoitusmenestys ei olekaan erityisen hyvää. Formula-kuljettaja saattaa valittaa ennen kilpailua teknisiä haasteita. Sijoittajana taas saatamme ajatella, että ”eipä tullut käytyä yrityksen tietoja kovin tarkkaan lävitse, mutta katsotaan nyt miten käy” ennen kuin painamme Osta-nappia.

4. Tappiokammo

Vaikka sijoittajan salkussa vain yksi sijoitus olisi tappiolla mutta lukuisat muut voitolla ka salkku kokonaisuudessaan plussalla, sijoittaja kiinnittää valtaosan huomiostaan tappiolliseen riviin. Esimerkiksi 10 prosentin tappio kirvelee enemmän kuin vastaavan suuruinen voitto lämmittää. Ilmiötä kutsutaan tappiokammoksi (loss aversion). Sijoittajat myyvät mieluummin voitollisia kuin tappiollisia sijoituksiaan. Tappiollisten sijoitusten annetaan jäädä salkkuun odottamaan hetkeä, jolloin ne jollakin ilveellä nousevat taas voitolle eikä meidän tarvitse myöntää huonoa päätöstämme. Se on haitallista. Salkkua tulisi aina katsoa tämän hetken tilanteesta käsin.

Sijoituksen maatessa tappiolla on usein vaikea erottaa, miten paljon tappiot johtuvat huonosta päätöksestä ja miten paljon huonosta onnesta. Rahasto saattaa olla menestynyt huonosti, koska markkinat ovat liikkuneet sitä vastaan, mutta itse sijoituspäätös on saattanut perustua punnittuun harkintaan. Sitä ei kannata katua. Sen sijaan että pettymyksissämme myymme rahasto-osuudet pois voi olla parempi ostaa lisää kun hinta on halventunut.

5. Uponneet kustannukset

Kömpelö mutta usein käytetty suomennos taipumuksesta ”sunk cost fallacy” on uponneet kustannukset. Se kertoo taipumuksesta, jonka vuoksi meidän on vaikea sivuuttaa jo aiheutuneita kustannuksia silloinkin kun niitä ei ole mahdollista enää saada takaisin.

Suunnittelemme teatteriin menoa mutta kuulemmekin luotettavasta lähteestä, että näytelmä on täyttä ajanhukkaa ja silkkaa roskaa. Jos liput ovat kuitenkin olleet kalliit ja olemme maksaneet ne itse, hyvin luultavasti lähdemme teatteriin silti vaikka rationaalista olisi käyttää aika toisin. Mutta jos lippu on saatu lahjaksi on päätös helpompi. Meidän on vaikea ohittaa jo aiheutuneita kustannuksia (sunk costs). Sijoitusten maailmassa pidämme kiinni ostamastamme osakkeesta, vaikka yhtiön liiketoiminta olisi ajautunut kuralle. Rationaalista olisi myydä ja hyväksyä tappio ennemmin kuin myöhemmin. Mutta jos osakkeet olisivat tulleet lahjana tai perintönä, myyntipäätös olisi luultavasti paljon helpompi.

6. Ankkuroituminen

Kun teemme ennusteita, meillä on voimakas taipumus ankkuroida arviomme johonkin jo tuntemaamme lukuun. Perustamme esimerkiksi tulosennusteemme yhtiölle viimeisen vuoden tulokseen. Kun sitten yhtiön menestys paranee, ankkuroimme ennusteemme jo antamaamme ennusteeseen emmekä nosta sitä tarpeeksi. Ankkuri liikkuu meren pohjassa hitaasti. Tämä ajatusvirhe on tutkitusti yleinen myös ammattimaisten osakeanalyytikoiden keskuudessa. Kun tulossykli kääntyy positiiviseksi, ennusteet laahaavat perässä.

Ostettuamme jonkin yhtiön osakkeita saatamme myös ankkuroitua maksamaamme hintaan sen sijaan että seuraisimme tilannetta ja hyväksyisimme sen, että yhtiö on menettänyt iskuvoimansa. Ääriesimerkki tästä on sijoittaja, joka ajatuksissaan kieltäytyy myymästä Nokian osakkeensa ennen kuin niiden hinta palaa ennätykselliselle noin 65 euron tasolle. Hänen ankkurinsa istuu syvällä merenpohjan kalliossa.

7. Vahvistusharha

Ihmisillä on vahva taipumus uskoa näkemyksiin, jotka tukevat heidän aiempia käsityksiään. Se juontuu niin yliluottamuksesta kuin taipumuksesta ankkuroimiseen. Olemme esimerkiksi ajaneet vuosia tietyllä automerkillä mutta uusi tutkimustieto kertoo automerkin laadun heikentyneen merkittävästi. Uusi tieto tuntuu kuitenkin vaikealta hyväksyä. Tai jos omistamme Venäjä-rahastoa, painotamme tietoja jotka kertovat Venäjän talouden vahvistuvan ja sen yritysten pärjäävän vaikka kokonaiskuva olisi synkkä.

Jälkiviisastelu on sijoitusasioissa tyypillistä. Kun omistamamme osake on pärjännyt hyvin, keksimme kenties paljon aiempaa suureellisempia perusteluita sille, miksi lähdimme ostoksille vaikka aikanaan päätös saattoi syntyä summanmutikassa.

8. Mentaalinen tilinpito

Olemme kaikki kuulleet ystäviemme tai sukulaistemme valittavan, että rahanyörit ovat hirvittävän tiukoilla, vaikka heillä olisikin säästöjä. Ystävä tai sukulainen on kuitenkin kertonut korvamerkinneen säästönsä esimerkiksi lomamatkaan tai auton ostoon. Tällainen mentaalinen tilinpito (mental accounting) eli omaisuuserien jakaminen erilaisiin käyttötarkoituksiin – päivittäiseen käyttöön, lomaa varten, mökin rakentamiseen, eläkkeen varalle – on hyvin yleistä.

Omaisuuden jaotteleminen voi olla sijoittajalle hyödyksi. On esimerkiksi järkevää erottaa osa säästöistä eläkettä varten ja kieltää itseltä tämän rahan käyttäminen. Mutta myös ongelmia syntyy. Ei ole esimerkiksi mielekästä ajatella, että veronpalautukset olisivat ”ilmaista rahaa”, jonka voi huoletta tuhlata tai sijoituspuolella laittaa riskipitoisempiin kohteisiin kuin säästyvät palkkatulot. Yhtä lailla meidän pitäisi ymmärtää, että jos saamme nopean tuhannen euron voiton yhdellä osakkeella, tätä rahaa ei tule sijoittaa sen kepeämmin perustein kuin sijoitimme tonnin ennen pikavoiton saamista. Raha on rahaa, tulee se sitten tuloista, perinnöstä, veronpalautuksista tai sijoitusvoitoista.

9. Kehystysvaikutus

Monet yllättää, miten voimakkaasti päätöksemme perustuvat kehykseen, tapaan jolla vaihtoehdot meille tarjoillaan (framing) tai missä se näyttäytyy.

Olemme ostamassa televisiota ja sopiva näkyy olevan tarjolla 500 eurolla. Mutta juuri ennen kuin teemme ostopäätöksen kaupassa selaamme puhelimestamme hintoja ja huomaamme, että lähiseudun toisessa myymällä sama laite on tarjolla 400 eurolla. Hyvin luultavasti siirrymme toiseen myymälään ja ostamme halvemman television. Mutta entä jos olemme huonekalukaupassa, ja juuri ostamassa 5000 euron sohvakalusteita kun kuulemme, että samat tuotteet saisi 4900 eurolla toisesta kaupasta. Hyvin luultavasti silti maksamme 5000 euroa emmekä näe enempää vaivaa. Kuitenkin molemmissa kaupoissa olisi mahdollisuus säästää sata euroa. Miksi?

Syynä on, että hahmotamme hinntaerot suhteellisina emmekä absoluuttisina. Kun säästö on 20 prosenttia, se tuntuu merkittävältä mutta kaksi prosenttia ei. Sijoittamisessa tämän ilmiön välttäminen edellyttää salkun kokonaistuoton ajattelemista. Maksimoimme sitä suhteessa riskiin emmekä yksittäisiä kauppoja.

10. Lauma-ajattelu

Sijoitusmahdollisuuksia on äärettömästi. Mutta silti meille on tyypillistä keskittää huomiomme pieneen joukkoon, josta kuulemme esimerkiksi muilta sijoittajilta, välittäjiltä tai mediasta.

Valitettavasti osake päätyy usein yleiseen tietouteen sen jälkeen kun sen osake on noussut vahvasti, ei niinkään siinä vaiheessa kun liiketoiminta on kääntymässä parempaan ja osakkeen nousu vasta mahdollisesti alkamassa. Oletamme kuitenkin usein, että muilla on paremmat tiedot kuin meillä ja liitymme joukon jatkoksi.

On tärkeää perustaa omat sijoituspäätökset huolelliseen, itsenäiseen harkintaan. Sijoitusten tulee sopia omaan sijoitussuunnitelmaamme. Kun päätös on tehty, on parasta jättää kaikenlainen pikkutieto ja hybrinen keskustelu huomiotta ja keskittyä sijoitukset pitkän ajan näkymiin.

Haluatko Morningstarin artikkelien parhaimmiston sähköpostiisi? Voit tilata viikkokirjeemme rekisteröitymisen yhteydessä. Rekisteröityminen ja viikkokirje ovat maksuttomia.

Voit seurata uutisiamme myös Twitterissä, johon päätoimittaja Matias Möttölä poimii kiinnostavia talousartikkeleita Morningstarilta ja muualta (@matiasmottola) sekä Facebookissa (Morningstar Finland).

Facebook Twitter LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Morningstarin toimitus  .

© Copyright 2024 Morningstar, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.

Käyttöehdot        Yksityisyys        Cookie Settings          Tietoja