Jatkamalla tämän sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää täältä evästeihin liittyvistä periaatteistamme ja millaisia evästeitä käytämme.

Viidennes Eurooppa-rahastoista peesaa indeksiä

Aktiiviosuudet ovat olleet nousussa ja kaappi-indeksointi vähentynyt Euroopassa. Morningstarin tutkimus antaa välineitä aktiiviosuuden viisaaseen käyttöön.

Matias Möttölä 03.03.2016

Noin 20 prosenttia Eurooppa-osakerahastoista suurten yhtiöiden luokissa näyttää olevan niin kutsuttuja “kaappi-indeksirahastoja”, kertoo Morningstarin tuore tutkimus. Näiden rahastojen varat sijoitetaan pitkälti indeksinsä painoja seuraten, vaikka palkkioiden taso edellyttäisi aktiivista salkunhoitoa.

Keskimääräisen Euroopan suurin yhtiöihin sijoittavan rahaston aktiiviosuus oli 70 prosenttia tarkasateluvälillä huhtikuu 2012–maaliskuu 2015, mediaani 72 prosenttia. Kutakin rahastoa verrattiin oman luokkansa tyyli-indeksiin tutkimuksessa “Active Share in European Equity Funds”, jonka ovat kirjoittaneet Morningstarin seniorianalyytikot Mathieu Caquineau, Matias Möttölä ja Jeffrey Schumacher.

Kaappi-indeksoijien osuus sidoksissa markkinariskiin
Niin kutsuttujen kaappi-indeksoijien osuus ei ole kuitenkaan vakio. Vuosien 2008 ja 2009 finanssikriisissä keskimääräiset aktiiviosuuden putosivat tuntuvasti ja kaappi-indeksoijien määrä oli kasvussa, mutta sen jälkeen aktiiviosuuden ovat olleet tasaisessa nousussa. Yhteys riskitason ja aktiiviosuuksien välillä on vahva. Löydös on linjassa amerikkalaisilla rahastoilla tehtyjen tutkimusten kanssa.

Rahastojen aktiivisuutta selvitettiin tutkimuksessa aktiiviosuus (active share) -luvulla, jonka ovat kehittäneet tutkijat Martijn Cremers ja Antti Petäjistö. Luku kertoo, miten suuri osuus osakerahaston salkusta eroaa vertailuindeksistään. Aktiivosuus 100 % tarkoittaa, että salkussa ei ole lainkaan rahastoluokan indeksiin kuuluvia omistuksia. Aktiivíosuus 0 % kertoo salkun ja käytetyn vertailuindeksin olevan yhteneviä. Kaappi-indeksoijiksi katsottiin rahastot, joiden aktiiviosuus alitti 60 prosenttia.

Raportti selvittää aktiiviosuuden kehitystä vuosina 2005–2015 kolmessa Eurooppa-rahastojen Morningstar-luokassa: Eurooppa suuret arvoyhtiöt, Eurooppa suuret yhtiöt sekatyyli ja Eurooppa suuret kasvuyhtiöt. Yhteensä tutkimusotokseen kuului 456 rahastoa. 

Kattava tutkimusraportti tarkastelee aktiiviosuutta monesta näkökulmasta, alkaen historiallisista muutoksista aktiivosuuden tasossa; aktiiviosuuden suhteesta tuottoon ja riskiin; sekä mittarin käytöstä rahastovalinnassa. Salkkudata on Morningstarin 2000-luvun alusta kerryttämästä rahastojen omistustietokannasta.

Aktiiviosuus ei yksin kelpaa rahastovalinnan perusteeksi
Raportin päätelmissä kehotetaan käyttämään aktiiviosuutta harkiten rahastoja valittaessa. “Mitä korkeampi aktiiviosuus, sitä suuremmat erot tuotossa ja riskissä rahastojen välillä. Kaikkein aktiivisimpien joukosta löytyvät parhaiten ja huonoimmin pärjänneet rahastot. Pelkkä aktiiviosuus ei tee rahastosta hyvää tai huonoa, vaan ratkaisevaa on salkunhoitajan taito erottua indeksistä oikealla tavalla ylituoton saavuttamiseksi. Nähdäksemme aktiiviosuutta kannattaa käyttää rahastovalinnassa vain yhdessä muiden kvantitatiivisten ja laadullisten mittarien kanssa”, Möttölä sanoo.

 “Tutkimuksemme mukaan kaikkein vähiten aktiiviset rahastot jäävät lähes aina vertailuindeksilleen. Etenkin jos kaappipassiivisen rahaston palkkiot ovat korkeat, se on harvoin mielekäs valinta. Sijoittajien kannattaa vertailla kuluja tarkkaan, sillä samasta aktiiviosuuden tasosta voi joutua maksamaan hyvin eri suuruisia palkkioita”, Möttölä jatkaa.

Muita keskeisiä löydöksiä:

* Korkeimmassa aktiiviosuuden neljänneksessä rahastojen juoksevat kulut olivat keskimäärin 0,33 prosenttiyksikköä korkeammat kuin vähiten aktiivisessa neljänneksessä. Silti kun verrataan aktiiviosuuden yksikköhintoja, eurooppalaiset sijoittajat näyttävät maksavan ylihintaa kaikkein vähiten aktiivisista rahastoista.

* Korkean aktiiviosuuden rahastoilla on voimakkaampia tyylipainotuksia kuin rahastoilla keskimäärin. Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yhtiöiden paino kasvoi vähiten aktiivisten rahastojen kahdeksasta prosentista 30 prosenttiin kaikkein kauimpana indeksistä olleilla rahastoilla tutkituissa suurten yhtiöiden luokissa. Tyylipainotusten merkittävä voimistuminen aktiiviosuuden kasvaessa hankaloittaa mittarin käyttöä rahastovalinnassa, koska tyyylipainot eivät ole välttämättä sijoittajalle toivottavia.

* Korkeimmassa aktiiviosuuden neljännessä tuotto oli tutkituilla ajanjaksoilla parempaa kuin kaikkein alimman aktiiviosuuden neljänneksessä. Kaikkein aktiivisin neljännes oli tuotoltaan paras neljässä viidestä tutkimusjaksosta. Kuitenkin tuottoerot kaikkein korkeimman aktiiviosuuden rahastojen kesken olivat kaikkein suurimmat, minkä vuoksi aktiiviosuutta ei kannata käyttää ainoana rahastovalinnan kriteerinä.

* Tuottoero korkeimman ja matalimman aktiiviosuuden neljänneksen välillä on ollut laskusuunnassa ja oli viimeisellä tutkimusjaksolla (1.7.2010-30.6.2015) enää 0,40 prosenttiyksikköä.

* Alle 60 prosentin aktiiviosuuden rahastoja eli niin sanottuja ”kaappi-indeksoijia” oli noin 20 prosenttia 456 rahaston tutkimusjoukossa. Kaappi-indeksoijien osuus oli korkeimmillaan 2008–09 finanssikriisin jälkeen, jolloin näiden rahastojen määrä oli lähes 40 prosenttia kaikista rahastoista.

* Aktiivisemmat rahastot ovat sijoittajien suosiossa: aktiivisempi rahastojen puolikas on kerännyt leijonanosan rahastomerkinnöistä viime vuosina tutkituissa luokissa.

Lataa Morningstarin rahastoraportti täältä.

Tietoja kirjoittajasta Matias Möttölä

Matias Möttölä  Matias Möttölä, CFA, on Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja ja rahastoanalyytikko